My Illusions!
residentiltä, DJ D.N.A:lta.
“Kasvoin itse bilekulttuuriin yhdessä Illusionsin kanssa, aluksi
bilettäjänä yhdessä kavereiden kanssa. 90-luvun loppu oli mahtavaa
aikaa, Helsinki oli täynnä underground -bileitä ja käytännössä joka
viikonloppu oli jotain menoa jossain. Hassuimpia tapauksia oli, kun
joku järjesti extempore -bileet, soitettiin vain kavereille ja joku
toi levyjä, toinen skobeja, kolmannelta tuli soittimet. Se oli sen
ajan yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista. Näihin aikoihin Illusions
vakiintui aamubileiden synonyymiksi, joita odotti aina kuukauden,
edellisten bileiden loppumisesta saakka.”
Vähitellen Helsingin klubiskenestä karsiutui pois monet
harrastusmielessä tapahtumia järjestäneet tahot. Illusions kuitenkin
jatkoi menestystään monien muiden, entistä ammattimaisemmin
järjestettyjen klubien rinnalla. “Aloin itse soittamaan eri bileissä,
mutta tein myös muita hommia klubien parissa, kuten flyerien
jakamista. Tutustuin näin moniin ihmisiin, kuten Illusionsissa
taustavaikuttajana toimineeseen Habaan. Kannattaa muistaa, että vaikka
nykyään soitankin Illusionsissa residentinä, olen myös aikanani ollut
niin bilettämässä kuin tekemässä muitakin töitä tapahtumien eteen.
Harvoin sitä pääsee etenemään oikoteitä.”
“Minulle Illusions on merkinnyt koko sen olemassaolon vaihtoehtoista
todellisuutta, mahdollisuutta erkaantua normaalista elämästä ja
saavuttaa enemmän, yhdessä ystävieni kanssa. Jotain epätodellista,
mitä monet “normaalia elämää” elävät eivät ehkä ymmärrä. Tuntuuhan se
hurjalta bilettää koko yön ja jatkaa seuraavaan päivään. Mutta minulle
se on hyvää musiikkia, hyviä ystäviä ja kokemuksia, joita muistella
vuosia eteenpäin. Se fiilis, kun tuntee musiikin ytimiä myöten.
Kaikkea näitä Illusions tulee tälläkin kertaa lunastamaan.”
Tässä teille pieni etkoilu miksaus:
Dj D.N.A - My Illusions - 15th Anniversary Mix
http://soundcloud.com/denis-vakulin-aka-d-n-a/dj-d-n-a-my-illusions-15th
DJ Tab
Ensimmäinen Tabin keikka Illusionsissa oli Tallibaarissa Lepakossa vuonna 1997. Tällöin aamubileet alkoivat nostaa pikkuhiljaa päätään ja väkeä riitti kaikkiin seitsemään eri tilaan. Paras ja samalla haikein muisto Illusionseihin liittyy Lepakon viimeisiin bileisiin jotka järjestettiin yhteistyössä Pussy-klubin kanssa. Näissä Pillusions -nimisissä maratonkemuissa Tab soitti viimeisenä DJ:nä ja pala Helsingin underground-kulttuuria siirtyi Orkidean Unity -biisin myötä historiaan. Seuraavana päivänä paikalla olivatkin jo kauhakuormaajat.
Lepakkoon verrattuna Nosturi on Tabin mielestä modernimpi ja soundillisesti parempi, mutta siitä puuttuu kuitenkin Lepakon undergroundi glamour ja taianomainen fiilis. Kummassakin paikassa on kuitenkin ollut omat hyvät puolensa. Ennen bileiden decotkin olivat hyvin erilaisia kuin tänä päivänä, “varsinkin Lepakon aikaan tiloihin panostettiin ja bileet olivat joka kerta erinäköiset. Oli kaikennäköisiä elmu-kelmuvirityksiä ja kerran vuorasimme koko tanssilattian keltaisella pressulla. Seuraaviin bileisiin taas rakensimme labyrintin, josta myös Labyrinth-klubi sai nimensä.”
Illusionsista on kaikkiaan paljon hyviä muistoja ja DJ Tab tutustui bileissä myös vaimoonsa Suviin. Kuukausittaisen klubikeikkansa myötä tutuksi tuli moni muukin ihminen, ja 2-9 tunnin settien soittaminen oli huikeaa aikaa. Nykyisin vastaava voisi olla haastavaa, koska kalenteriin kuuluu paljon ulkomaankeikkoja. Illusions jatkoi Nosturissa vuoteen 2008 asti, kunnes aamubileet alkoivat kokea Helsingissä inflaatiota.
Illusions on ollut iso osa Suomen klubiskeneä ja nostanut monta DJ:tä esille ulkomaita myöten. Luultavasti suurinosa suomalaisista Dj:stä on jossain vaiheessa uraansa soittanut Illusionsissa. Tulevista bileistä DJ Tab on innoissaan: “Pääsee näkemään taas vanhoja partoja ja soittamaan hyvien tyyppien kanssa.” Tab uskoo bileistä tulevan huikeat ja saavan ihmisten taas kaipaamaan kuukausittaisia aamubileitä Nosturissa.
Lineup is decided
Let´s get Twisted!
Years ago, when the clubbing culture was fresh and still mainly
underground, certain music styles were developing amongst the more
energetic subcultures. U.K. was the main source for several ground breaking steps
forward such as Drum & Bass. And at the while house was getting more
recognition in the mainstream, new, or should we say nu, more aggressive
styles were embraced by the more underground ravers.
Gathering its inspiration largely from the continental rave, techno
and hardtrance and fusing it to british garage and house (not
forgetting the local acidtechno influence), DJ´s like Tony de Vit, Blu Peter
and Mrs.Wood were amongst the pioneers to create the sounds of Hardbag
and Nu-NRG in clubs such as Trade, Fish, Heaven and Torture Garden.
These clubs were the absolute apex of hedonism and debauchery
at the time and were filled with fetishes and sexual minorities.
Doom was the equivalent in Finland. Everything at Doom reeked of
leather, latex and bodily fluids. From the infamous flyers to the
legendary decorations and ubiqitous DJ mixes their aural and visual
presentation was so invasive that it overwhelmed everyone who attended
their parties. As Wayne G declared in his legendary collaboration with
Stewart Who? :
"Excuse me, do you fuck as well as you dance? Are you as hot in the
bedroom as you are on the dancefloor?"
Doom was the dystopian cyberphunk fantasy and Mr.A and Pietari were the
ceremonial high priests punishing the weekday ravers (yes, it was a
Wednesday club at Nylon) to ever harder frenzy of adoring sin and
let them infuse into the abyss of sexual side of dancing. Their sound
pioneered the hard dance scene in Finland years before there even were such
monikers. Like many other genres in the beginning, it was more of a mixture
of different styles: techno, house, trance, even some rave and acid, but always
containing the funky edge. It had the soul and it had the character. It wasn´t
about the fast bpm:s or the ruff hoovers but total indulgence to represent
the culture it was about to create!
In the end, it appeared real, not just an Illusion. And when the night
was over, you always felt that something remarkable had changed.
